maanantai 30. tammikuuta 2012

Mollyn tarinoita

Kuvat: Annika.M.
Teksti: Molly

Heipparallaa arvon lukijat!

Kuukauden päivät on vierähtänyt tohinalla läpi sitten viime toimitukseni.

Pääsin tässä kuukauden aikana maistelemaan elämää reiluksi viikoksi kaupungin hälinään. Kyllä city-leidin elämä on kiireistä! Kielikin oli vähän ihmeellistä, tosin jokseenkin tuttua koska onhan mun Mosse-kamu syntyjään semi-cityläinen.

Kaikista parasta oli vierailut mummolaan (mamman äipälle ja iskälle). Siis mun kaksijalkainen pappa on ihan kiedottu kaikkien tassujeni ympärille. Mä vähän katsoin mun suurilla nappisimmuilla sievästi ja kohta mulla oli kaapit täynnä luita ja herkkuja. Eikä ehdoton sohva kielto koirille koskenut tietenkään mua. Sama suloinen nappisilmä tuijotus tehosi siinäkin ja sohvalla röhnöttely oli sallittua, vain mulle!

Espoosta palattua samat tohinat jatkui täällä maalla. Mammalla meinaa mennä hermo, kun mä olen niin innokas pumpulin vanuttaja. Pumpulihan on siis mun antama lempinimi Luigille. Se on maailman hauskin lelu ja tosi oudonnäköinen ihmeellisine hörhelö karvoineen ja muovi korvineen.

TOKO:ilun parissa olen hiffannut paljon uusia juonen käänteitä ja alan pikkuhiljaa ymmärtämään ja puhumaan mamman kanssa samaa kieltä. Siis edellytyksenä tietysti, että mukana on pussillinen lihapullia.

Nyt sunnuntaina pääsin taas uuteen paikkaan ja uudet metkut oli tiedossa. Mamma oli ilmoittanut mut pentujen leikkikerhoon. Siis mä olin NIIIN innoissani niistä kaikista kaksi jalkaisista ihailijoista jotka kävin suurella tohinalla moikkaamassa ja tottakai könysin sylkkyynkin. Niin ja hei, siellä oli myös neljä kakara koiraa. Kyllä mä sitten niidenkin kanssa vähän leikin. Liityin kahden mustan poitsun kiusauskerhoon. Kohteena oli tottakai reiluuden nimissä kaikista pienin, mutta pippurisin pentu.

Viikonloppuna onkin taas tiedossa ohjelmaa, joten palaillaan toimituksen ihmeelliseen maailmaan silloin. Näihin tunnelmiin ja kuviin jään taas funtsimaan tuolilleni seuraava kirjoitusta!

Molly




lauantai 7. tammikuuta 2012

Luigin 3-vuotis synttärit



Teksti: Annika.M
Kuvat: Annika.M

Tasan kolme vuotta sitten tuli viestiä Kikalta, että 4 pientä mustaa puudeli nyyttiä on syntynyt. Siitä alkoi kahden kuukauden odottaminen, että pienen herran saa hakea kotiin.

Luigi täytti villakoiran odotukset täysin ja enemmänkin.
Tämä koira on minulle suuri persoona ja ehdottomasti paras pieni puudeli mitä minulla on ikinä ollut! Suuri kiitos kasvattajille Tarmolle ja Kirsille tästä koirasta! Parempaa ei voi toivoa.

Hyvää syntymäpäivää kaikille sisaruksille!





keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Mollyn ensimmäinen toimitus, TOKO uutisia

Teksti: Molly
Kuvat: Annika.M.

Eilen se sitten alkoi. Nyt loppui soffalla löhöily ja meikä likka joutui töihin!
Olen saanut elää surutonta nuoruutta leikkien ja kovasti noi kaksijalkaiset puhuvat sisäsiistiksi oppimisesta. Mitähän sitten lie ihan oikeasti lopulta sillä meinaavat, en ole ihan lopullisesti vielä hiffannut.

Eilen ilta päivästä mamma hääräili herkkujen kanssa. Laittoi paloiteltuja lihapullia ja maksan paloja muoviin, ihan kummallista, kun ne olisi ihan yhtä hyvin voinut säilömisen sijasta laittaa suoraan meikä mimmin vatsaan.
Nälkäkin oli kauhea, kun mamma oli unohtanut antaa mulle päivä ruuan.

Puoli viideltä mamma ja iskä sitten kaappasi mut auto retkelle mukaan. Meikä likka ei tosta autoilusta niin vielä välitä niin päätin sitten vääntää matkan iloksi tortut.
Perille päästyämme mua vastassa oli kauhee määrä koiria, haukkuvia koiria. No ei kai siinä muukaan auttanut, kun tulla autosta ulos näyttävästi, nostaa karvat pystyyn ja haukkua haukut takasin. Mamma sitten silitti mua rauhallisesti selästä ja tilanne olikin sitten ihan ok ja lähdettiin muiden kakaroiden kanssa vähän kävelemään.

Pienen lenkin jälkeen meidät kakarat laitettiin yksitellen ovesta sisään. Mä olin niin kiinnostunut, että mihinhän makkaratehtaalle me päästään, kun kaikilla oli ovelle kauhea kiire.
Mä olin tietysti hätäsimpänä jonon vikana, pyh!
Vaan eipä ollut makkaratehtaasta kyse, siellä oli iso nurmikenttä ja paljon ihan ihmeellisen näköisiä otuksia (koiriksikin sanottiin) tekemässä hommia omien mammojen ja iskiensä kanssa.
Mä vähän veikkaan, että niiden sisällä oli patterit ja ne oli robotteja.. Mutta hirveen kiva ois ollut mennä leikkimään niiden kanssa. Ne ei kyllä innostunut mun leikkiin kutsusta, ihan varmasti siis robotteja!
Mulle myöskin selvisi tämän paikan tarkoitus, kun kuuntelin mamman ja kahden ohjaajaksi sanottavan muikkelin höpinöitä. Tän jutun nimi on TOKO ja tää on ilmeisesti joku leikkikerho, olin kyllä ihan innoissaan, sain vielä kokoajan herkkujakin ja mua kehuttiin avoimeksi, rennoksi ja hyvin käyttäytyväksi pennuksi.
Sainpahan vielä nostaa mamman kanssa ässän hihasta, mä kun osaan tapittaa mammaa kokoajan simmuihin. Mamma oli kyllä hirveen kiva tuolla, koitti se leikkiä jollain lelullakin, mutta mä en ole niin noita lelutyyppejä. Ennemminkin mä ajattelen mun vatsanhyvinvointia.
Sainkin sitten kotiläksyksi päivittäin pieniä hetkiä leluilla leikkimistä. Hahhah, siinähän koittaa.

Mamma myöskin pisti mulle journalistin paikan auki joka viikolle. Mun pitää kuulemma tulla kirjottelee tänne meidän yhteisiä TOKO:ilu hetkiä. Tai mamma toimii kirjurina, mutta mä olen kuitenkin se päätoimittaja.

kyllä tää journalistin työ on rankkaa, könyän itseni nojatuolille ja funtsin vähän näitä hommia. Palaillaan ensiviikolla taas paistille!

tiistai 3. tammikuuta 2012

Tervetuloa!

Tervetuloa sekalaisen seurakuntamme tarinoita lukemaan.
Uutisankkuria emme ole vielä valinneet, mutta kirjoitus puolen hoitanee lienee
simpsakka mammamme.

Blogissa kertoilemme arkisia askareitamme, uusimpia juoruja ja tapahtumia.
Toivottavasti viihdytte ja painatte tassunne tänne toisenkin kerran :-)

Mosse, Molly, Luigi, D&E