Mollyn ensimmäinen toimitus, TOKO uutisia

Teksti: Molly
Kuvat: Annika.M.

Eilen se sitten alkoi. Nyt loppui soffalla löhöily ja meikä likka joutui töihin!
Olen saanut elää surutonta nuoruutta leikkien ja kovasti noi kaksijalkaiset puhuvat sisäsiistiksi oppimisesta. Mitähän sitten lie ihan oikeasti lopulta sillä meinaavat, en ole ihan lopullisesti vielä hiffannut.

Eilen ilta päivästä mamma hääräili herkkujen kanssa. Laittoi paloiteltuja lihapullia ja maksan paloja muoviin, ihan kummallista, kun ne olisi ihan yhtä hyvin voinut säilömisen sijasta laittaa suoraan meikä mimmin vatsaan.
Nälkäkin oli kauhea, kun mamma oli unohtanut antaa mulle päivä ruuan.

Puoli viideltä mamma ja iskä sitten kaappasi mut auto retkelle mukaan. Meikä likka ei tosta autoilusta niin vielä välitä niin päätin sitten vääntää matkan iloksi tortut.
Perille päästyämme mua vastassa oli kauhee määrä koiria, haukkuvia koiria. No ei kai siinä muukaan auttanut, kun tulla autosta ulos näyttävästi, nostaa karvat pystyyn ja haukkua haukut takasin. Mamma sitten silitti mua rauhallisesti selästä ja tilanne olikin sitten ihan ok ja lähdettiin muiden kakaroiden kanssa vähän kävelemään.

Pienen lenkin jälkeen meidät kakarat laitettiin yksitellen ovesta sisään. Mä olin niin kiinnostunut, että mihinhän makkaratehtaalle me päästään, kun kaikilla oli ovelle kauhea kiire.
Mä olin tietysti hätäsimpänä jonon vikana, pyh!
Vaan eipä ollut makkaratehtaasta kyse, siellä oli iso nurmikenttä ja paljon ihan ihmeellisen näköisiä otuksia (koiriksikin sanottiin) tekemässä hommia omien mammojen ja iskiensä kanssa.
Mä vähän veikkaan, että niiden sisällä oli patterit ja ne oli robotteja.. Mutta hirveen kiva ois ollut mennä leikkimään niiden kanssa. Ne ei kyllä innostunut mun leikkiin kutsusta, ihan varmasti siis robotteja!
Mulle myöskin selvisi tämän paikan tarkoitus, kun kuuntelin mamman ja kahden ohjaajaksi sanottavan muikkelin höpinöitä. Tän jutun nimi on TOKO ja tää on ilmeisesti joku leikkikerho, olin kyllä ihan innoissaan, sain vielä kokoajan herkkujakin ja mua kehuttiin avoimeksi, rennoksi ja hyvin käyttäytyväksi pennuksi.
Sainpahan vielä nostaa mamman kanssa ässän hihasta, mä kun osaan tapittaa mammaa kokoajan simmuihin. Mamma oli kyllä hirveen kiva tuolla, koitti se leikkiä jollain lelullakin, mutta mä en ole niin noita lelutyyppejä. Ennemminkin mä ajattelen mun vatsanhyvinvointia.
Sainkin sitten kotiläksyksi päivittäin pieniä hetkiä leluilla leikkimistä. Hahhah, siinähän koittaa.

Mamma myöskin pisti mulle journalistin paikan auki joka viikolle. Mun pitää kuulemma tulla kirjottelee tänne meidän yhteisiä TOKO:ilu hetkiä. Tai mamma toimii kirjurina, mutta mä olen kuitenkin se päätoimittaja.

kyllä tää journalistin työ on rankkaa, könyän itseni nojatuolille ja funtsin vähän näitä hommia. Palaillaan ensiviikolla taas paistille!